Symi – yksi Kreikan suloisimmista saarista

Postaus sisältää mainoslinkin. Mainoslinkki merkitty *-merkilllä.

Kun suunnittelimme Dodekanesian saarihyppelyä, oli Symi ensimmäinen saari jonka “kiinnitin” reitillemme. Olin lukenut siitä ainoastaan hyvää, ja myös kuvat Symistä kertoivat paikan olevan erityisen viehättävä. 

Saapuminen Symille on vaikuttava. Lahdenpoukamaa, jossa satama sijaitsee, reunustaa kaikissa mahdollisissa väreissä hehkuvat talot kuin lasten rakennuspalikat konsanaan. Ensivaikutelmani Symille saapuessamme oli kuin olisi tullut kauniiksi kulissiksi rakennettuun paikkaan, niin nätiltä se näytti!

Symille saavuttaessa lautan kannella oli tunkua enemmän kuin muihin satamiin tullessa koskaan – kukaan ei halunnut missata upeaa ensikosketusta Symin saareen.

Pienellä lautalla matkustamisen iloja

Saavuimme Symille Rodokselta. Kanssamatkustajissa oli paljon myös päiväretkeilijötä, sillä Symi on helppo ja suosittu retkikohde Rodoksella lomaileville.

Lauttamatka kesti noin tunnin, ja päätimme istua sen lautan kannella auringosta, meri-ilmasta ja maisemista nauttien. 

Vaikka aallokkoa ei näyttänyt olevan kummemmin, se riitti keikuttamaan melko pientä lauttaamme. Päätimme silti pysyä niillä sijoillamme kannella, vaikka näin jälkeen päin voin myöntää, että minua kyllä pelotti hiukan, ja olin tarkalleen tietoinen siitä, missä pelastusliivit sijaitsivat. 

Ei se keli todellisuudessa ollut hurja saatika millään lailla vaarallinen sen kokoiselle lautalle, ja ehkä sisätiloissa istuessa keikuntaa ei olisi niin edes huomannut. Minä vaan en ole varsinaisesti mikään hurjapää, vaan ennemminkin varovaisuuteen taipuvainen tyyppi. Ja  vaikka nautinkin meren katselusta, olen surkea uimari, ja meri on siksi hieman pelottava elementti minulle. 

Muutaman kerran aallot löivät kannella olevien matkustajien päälle sellaiset pärskeet, että kastuimme litimäriksi. Sen jälkeen ei varsinkaan kannattanut enää harkita sisätiloihin siirtymistä, sillä ilman uusia pärskeitä kastuneet vaatteet kuivuisivat kannella ollessa kyllä nopeasti. 

Puolisoni kuulokkeet eivät olleet merivedenkestävät, ja ne lopettivat toimintansa saatuamme vettä niskaan. Onneksi hänellä oli matkassa mukana myös varakuulokkeet, ja äänikirjoista nauttiminen onnistui niillä loppureissun ajan. Olimme nimittäin innostuneet äänikirjoista toden teolla juuri ennen tätä reissua. Ja onneksi oli myös matkavakuutus, joka korvasi yllättävän vesiryöpyn rikkomat kuulokkeet.

Kun kaunis Symi ja sen satama näkyivät edessämme, vaatteemme olivat kuin olivatkin ennättäneet kuivua, ja pienestä jännittämisestä huolimatta merimatka oli ihana. 

Lautalla uudelle saarelle saapumisessa on aivan omanlaisensa fiilis. Minusta siinä on enemmän reissutunnelmaa, kuin missään muussa matkustusmuodossa. 

On aina jotenkin sykähdyttävää, kun saarta lähestyy mereltä päin ja sataman hahmottaa koko ajan tarkemmin. Lautalla satamaan tullessa saaresta näkee jo saapuessa sen viehättävimpiä puolia, sillä lauttasatamat ovat usein kauniita ja sijaitsevat saaren paraatipaikoilla. 

Mietipä vastaavasti vaikka lentokenttiä – harvoin ne ovat ihan niiden kauneimpien maisemien äärellä, tai vähintäänkin ne sijaitsevat melko syrjässä.

Miniautoilua

Symin majoituksen varattuamme majoittaja ilmoitti tulevansa hakemaan meidät satamasta autolla. Ihmettelimme tätä hieman, sillä kartan mukaan matkaa satamasta majoitukselle oli viitisensataa metriä ja se tarkoitti noin seitsemän minuutin kävelymatkaa. 

Majoittajat tarjoavat Kreikassa usein haun satamasta, mutta tällä kertaa matkan tosiaan piti tietojen mukaan olla todella lyhyt, eikä majoitus käsittääksemme sijainnut mäellä.

Emme kuitenkaan osanneet kieltäytyäkään, sillä mietimme, että ehkä matkalla olisi kuitenkin joku ylämäki, jonka takia majoittaja pitää parempana mennä matka autolla. Ja onhan se joka tapauksessa erittäin ystävällinen ele ja tervetulotoivotus.

Meitä odotettiin lupauksen mukaan satamassa. Molemmat majoituksen omistavasta pariskunnasta olivat tulleet vastaanottokomiteaan, ja siksi luulimmekin ensin, että lautalta olisi tulossa heille muitakin asiakkaita. Ei sieltä muita tullut, mutta heitä molempia tarvittiin, jotta he saavat sekä kaksi ihmistä että heidän matkatavaransa kyydittyä majoitukselle. 

Nikos oli tullut skotterillaan ja Eva autollaan. Evan auto oli totisesti pienin, jonka kyydissä olen koskaan ollut! 

Asettelimme huolellisesti sen kyytiin minut taakse, puolisoni repsikan paikalle ja toisen matkatavarat viereeni takapenkille. Takaluukkuun mahtui ainoastaan kauppakassin verran tavaraa, mutta puolisoni reppu mahtui onneksi sinne, sillä auton sisätiloihin se ei olisi oikeastaan enää mahtunut. Toinen matkalaukku kuljetettiin Nikosin jalkojen välissä skootterin kyydissä.

Noin minuutin matkan ajeltuamme matkamme tyssäsi, sillä kapean kadun tukki betonivaluauto. “Joudumme odottamaan tässä hetken”, sanoi Eva. Nökotimme pikkuauton kyydissä kymmenisen minuuttia, kunnes pääsimme jatkamaan matkaa. Kohteemme oli kirjaimellisesti seuraava talo tuon tien tukkineen betoniauton takana. 😂 

Matka satamasta majoitukselle oli todellakin juuri niin lyhyt kuin kartasta näkyi, eikä sille osunut minkäänlaista ylämäkeä tai muutakaaan matkalaukkujen kanssa kävelyä hankaloittavaa tekijää.

Olisimme olleet perillä nopeammin kävellen, kuin mitä ihmis- ja matkalaukkutetrikseen meni aikaa, että ne saatiin sumplittua kahden kulkuneuvon kyytiin. 

Nikos ja Eva tarjosivat tietysti ystävällisesti meille kyytiä satamaan myös lähtiessämme. Sanoimme, että se ei ole mitenkään tarpeen, sillä tykkäämme kävellä, ja poikkeaisimme matkalla joka tapauksessa vielä kahville. 😀

Panormitiksen luostari on pyhiinvaelluskohde Symillä

Symin tärkein nähtävyys on Arkkienkeli Mikaelin (Panormitiksen) luostari. Olemme pistäytyneet reissuillamme useissa luostareissa, vaikka emme uskonnollisia olekaan. Luostareiden rakennukset ja piha-alueet ovat kuitenkin usein kauniita ja mielenkiintoista nähtävää, ja monesti ne vielä sijaitsevat poikkeuksellisen hienoilla paikoilla. 

Päätimme siis tehdä bussiretken Panormitikselle. Luostarilla oli aikamoinen tungos. Sinne ei nimittäin poikkea ainoastaan Symillä lomailevat, vaan lisäksi Panormitiksen satamaan tehdään suoraan päiväretkiä esimerkiksi Rodokselta. 

Jonotimme sisään luostarin alueelle, mutta sisällä oli vielä uudet jonot luostarin suosituimpiin tiloihin. Skippasimme jonottamista vaativat tilat ja kiersimme luostarin suurinta tungosta välttäen omassa tahdissamme. 

Tungos verotti hieman luostarilla viihtymistä, mutta bussimatka sinne oli huikea ja siinä sai nauttia Symin upeista maisemista. Erityisesti hieman korkeammalta alas lahdenpoukamiin aukeavat näkymät olivat mielettömät.

Tie kiemurteli ja nousi ylemmäksi ja suuren osaa matkalla aivan tien vieressä oli jyrkkä pudotus alaspäin. Pidätte minua varmaan todellisena arkajalkana ja nössönä, mutta taas minua jännitti! 🙈 Pienen bussin kuljettaja todennäköisesti tunsi tien ja sen mutkat kuin omat taskunsa, mutta minun puolestani hän olisi silti voinut ajaa hieman hiljaisempaa vauhtia. 

Luostarireissu oli kokonaisuutena ihan mukava, erityisesti kun siinä matkalla saa kätevästi pienen sightseeingin Symillä.

Kävimme Symin yläkylässä niin, että menimme sinnekin bussilla ja kävelimme alas auringonlaskun aikaan. Kiertelimme jonkun aikaa yläkylässä, mutta parasta oli mielestäni laskeutuminen pitkiä portaita alas Symin satamaan hienoja maisemia ihaillen.

Minijunailua

Kaupungissa oli minijuna, ja toisena iltana päätimme hypätä minijunan kyytiin ja katsoa minne se meidät veisi. 

Osaltaan päätökseemme vaikutti junan persoonallinen, tuuheakulmainen kuljettaja, sekä noin kymmenvuotias melonikauppiaan poika. Halusimme retkelle kuljettajan ja melonikauppiaan pojan kanssa. 

Junakuski oli jäänyt mieleemme, koska hän moikkaili reippaasti kaikkia vastaantulevia ihmisiä ajellessaan. 

Sympaattisen näköisen melonikauppiaan pojan olimme nähneet useaan kertaan lava-auton matkassa, isänsä vierellä jo ammattimaisin ottein melonikauppoja hieromassa. Nyt pojalla oli ansaittua vapaa-aikaa. Hän oli neuvottelemassa kuljettajan kanssa, pääsisikö kaverinsa kanssa minijunan kyytiin. 

Me ostimme “junaliput” ja nousimme vaunuun, mutta melonikauppiaan poika kavereineen joutui jännittämään kyytiin pääsyä vielä hetken. Päättelimme, että pojat pääsisivät veloituksetta kyytiin, mikäli se ei tulisi täyteen maksavista asiakkaista.

Minujuna lähti liikkeelle Zorbaksen soidessa kaiuttimista ja kyydissä oli myös kaksi iloista ja innoissaan olevaa poikaa. Luulen, että he olivat olleet kyydissä lukuisia kertoja aikaisemminkin, mutta he nauttivat retkestä silti aivan täysillä, kuin ensimmäistä kertaa! 

Minijuna ajeli Symin sataman rantabulevardin lävitse ja jatkoi matkaansa rannanmyötäistä tietä pitkin jonkun matkaa, kunnes pysähdyimme tien vierellä olevalle levikkeelle pienelle kuvaustauolle ja käännyimme takaisin. Reissu kesti yhteensä reilun puoli tuntia. 😅

Lyhyt visiitti oli sopiva Symille

Minä rakastan rantabulevardeja. Sataman lahdenpoukaman varrelle levittäytynyt Symin kaupunki on käytännössä yhtä pitkää rantabulevardia, joten siitä herkusta pääsee siis nauttimaan mielin määrin. Parasta Symillä olikin nauttia kauniista kaupungista. 

Kaupunki, kuten koko saarikin, on kuitenkin aika pieni, enkä tiedä, kuinka olisimme kuluttaneet aikaamme Symillä yhtään pitempään. Olimme siellä kaksi yötä, ja se oli meille ihan sopiva aika. Testasimme tuona aikana pienen saaren monet minikokoiset kulkupelit. 😀

Symin kauneudessa kannattaa pysähtyä osana Dodekanesian saarihyppelyä, ja Rodoksella lomailevan kannattaa ehdottomasti tehdä sinne päiväretki. Sopivan lyhyt merimatka on elämys jo itsessään ja päiväretkellä Symin suloisesta kaupungista ennättää nauttia sopivan ajan.

Jos viihtyy rannoilla uiden, aurinkoa ottaen tai snorklaillen, on Symillä useampikin kauniilta näyttävä poukama, joihin pääsee hauskasti myös venekyydillä. Leppoisasta rantaoleilusta nauttiva viihtyy Symillä varmasti pidempään.

Symi lunasti odotukset kauneudestaan, enkä yhtään ihmettele, että sitä sanotaan Dodekanesian, kenties jopa koko Kreikan kauneimmaksi kaupungiksi. 

Loppujen lopuksi kyse ei kuitenkaan ole paikan kauneudesta tai itselle sopivien aktiviteettien määrästä, vaan tunteesta. Meidän välillemme ei muodostunut sielujen sympatiaa. Jollekin toiselle taas Symi voi olla juuri se henkilökohtainen paratiisi.

Toisena iltanamme odotimme jo matkan jatkumista seuraavana päivänä uuteen paikkaan. Istuimme majoituksemme pihalla omistajat Eva ja Nikos seuranamme. Kerroimme heille, minne kaikkialle hyppelyreittimme meitä veisi.

“Ai menette Kalymnokselle! Ihmiset siellä ovat ihan mukavia, mutta ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä he sanovat”, nauroi Nikos.

Kalymnoksella on kuitenkin erityinen paikka Nikosin sydämessä, sillä sieltä hän oli saanut elämäänsä vaimonsa Evan. Tarina ei kertonut, liittyikö siihen puijaamista. 😅

Onko Symi tuttu paikka? Tai onko se jo käyntilistalla?

Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

Täällä majoituimme Symillä:

• *Nikos and Eva Studios

Lue lisää Dodekanesian saarihyppelystämme:

• Vulkaaninen Nisyros – erilainen Dodekanesian saari
• Telendos: piskuinen saari Kalymnoksen kupeessa
• Kallioinen Kalymnos – kiipeilijöiden paratiisisaari tavismatkaajien silmin

Lue myös:

• Millaista ja kenelle saarihyppely on (ja miksi se on upea tapa matkustaa)?
• Kuinka paljon omatoimimatka tai saarihyppely maksaa?