Saaret,  Saarihyppely

Rodos – lomasaarten klassikko

Voit jakaa postauksen tästä:

Rodos

  • Asukasluku: 115490
  • Pinta-ala: 1401 km²
  • Pääkaupunki: Rodos (49541 asukasta)
  • Saariryhmä: Dodekanesia
  • Saariryhmän pääsaaret: Astypalaia, Kalymnos, Karpathos, Kasos, Kastelorizo, Kos, Leros, Nisyros, Patmos, Rodos, Symi, Tilos
  • Matkan ajankohta: Elokuu 2018

Rodos on Kreikan lomasaarten kenties suurin klassikko.

Klassikoihinhan usein joko rakastuu, tai sitten se ei avaudu ollenkaan. Meillä oli tavalliseen lomailutahtiimme verrattuna ruhtinaallisesti aikaa – kuusi päivää – ottaa klassikko haltuun. 

Voin sen jo heti kertoa, että Rodos itsessään ei kuulunut ennakkoon suurimpien haavematkakohteidemme joukkoon. Päädyimme Rodokselle puhtaasti siksi, että sinne oli edulliset suorat lennot saatavilla ja sieltä pääsee kätevästi saarihyppelemään Dodekanesian saaristoon.

Kuusi päiväämme Rodoksella jakautuivat niin, että olimme vietimme siellä neljä yötä reissun alussa ja kaksi yötä reissun lopussa. Alkureissuun olisin mieluummin ottanut vähemmän öitä Rodoksella, mutta lauttayhteyksien vuoksi päädyimme tähän.

Täällähän on (tv:stä) tuttuja

Otimme lentokentältä taksin majapaikkaamme. Edellämme olleeseen taksiin lastautui perhe, ja koko matkan sen perässä ajellessamme jännitimme, säilyvätkö heidän matkatavaransa taksin takakontissa vai tippuvatko eteemme tielle. 

Takaluukku ei mahtunut kiinni, ja se pomppi vielä enemmän ammolleen aina pienimmässäkin töyssyssä. Tavarat vaikuttivat pysyvän kyydissä lähinnä pyhällä hengellä ja toiveen voimalla.

Ihme kyllä, lasti säilyi matkassa ainakin siihen saakka, kun jatkoimme eri suuntaan, omalle hotellillemme. 

Saimme kuitenkin seurata perheen loman sujumista iltapäivälehtien uutisista, kun tämän tv:stä tutun henkilön loman sujumisesta uutisoitiin – joko kanssalomailijoiden ystävällisten vinkkien perusteella tai kuten nykyisin on tapana, tekemällä uutisia henkilön omista somepäivityksistä. 

laukut takakontissa
Kieltämättä vähän paparazzimaista, että tuli kuvattua…

Ialyssos

Majoituimme kaksi ensimmäistä yötä Ialyssoksen kylässä, noin 7 km:n päässä Rodoksen kaupungista. Päädyin Ialyssokseen, sillä halusimme olla suht lähellä Rodoksen kaupunkia, josta lähtisimme lautalla jatkamaan hyppelyämme muille saarille. Toivoin että kylä olisi mukava ja idyllinen parin päivän oleskeluun. 

En halunnut majoittua Rodoksen kaupungissa, koska olin lomaillut siellä kerran aiemmin, eikä siitä muodostunut silloin lempipaikkaani. 

Ialyssoksen kylä tuli nopeasti nähdyksi ja samalla totesimme, että se ei ollut mieleemme. 

Kyse ei ole siitä, ettemme viihtyisi jossain siksi, että se on lomakylä. Olemme viihtyneet vallan hyvin monessakin, joidenkin jopa turistirysäksi parjaamassa paikassa, ja niissä on ollut mielestämme mukava tunnelma. Ialyssoksessa vaan ei ollut meidän makuumme tunnelmallista eikä viehättävää. 

Ruoka on meille tärkeä nautinto lomilla(kin), ja yksi aivan mahtava puoli Kreikassa on se, että hyviä tavernoita on kaikkialla!

Jos Kreikassa hypellessä sattuu paikkaan, joka ei olekaan itselle aivan mieluisin, niin siihen voi silti luottaa, että ruokapuoli ei petä. Hyvä ruokahan on puoli matkaa, vai miten se sanonta kuuluikaan…

Vaikka meistä ei tullutkaan Ialyssoksen kanssa parhaita kavereita, niin saimme sielläkin oikein hyvin syödäksemme. 

Ensimmäisenä iltanamme Ialyssoksessa ylitimme jopa itsemmekin ruuan överitilaamisessa, kun emme vain kerta kaikkiaan osanneet päättää, mitä ottaisimme. Otimme sitten vähän kaikkea. Niin paljon, että tarjoilijat toivat meille lisäpöydän, jotta mahdumme olemaan siinä ruokinemme paremmin. 😂 🙈

Rodoksen kaupunki: kaikkea on!

Ialyssoksesta pääsee hurauttamaan bussilla nopeasti Rodoksen kaupunkiin, ja päädyimme lopulta viettämään jo toisen reissupäivämme siellä. 

Rodoksen vanha kaupunki muurien sisällä on hieno. Vanhoja kaupunkeja on tullut nähtyä lukemattomia, mutta eloisat vanhat kaupungit ja niiden tunnelma viehättävät meitä aina erityisesti. Mukulakivikadut ja sokkeloisuus, jonka takia ikinä ei voi tietää, mitä minkäkin kulman takaa tulee vastaan…

Oma viehätyksensä on siinä kontrastissa, kun vanhan kaupungin rakennukset on valjastettu käyttöön, ja ikivanhassa kivijalassa on moderni kahvila tai edullista matkamuistotavaraa kauppaava myymälä.  

Erityisen mukava käyntikohde vanhassa kaupungissa on Roloin kellotorni, jonne kiipeämällä kaupunkia pääsee ihailemaan lintuperspektiivistä.

Muilta osin kaupunki on ihan mukava, vilkas ja nimenomaan kaupunkimainen moneen Kreikan saarien suurempaankin kaupunkiin verrattuna. Kaupunkimaisuudesta huolimatta myös rantaelämä onnistuu keskellä Rodoksen kaupunkia

Jokaiselle on jotain. Rodos tarjoaa shoppailijalle mahdollisuuksia ketju- ja merkkiliikkeistä putiikkeihin. Paikallisten käsityöläisten puodit ja matkamuistomyymälät mahtuvat rinta rinnan samalle kadulle.

Mekin hyödynsimme shoppailumahdollisuuksia laidasta laitaan. Optikkoliikkeestä löytyi laadukkaat aurinkolasit sopuhintaan, ja nahkasepän puodista ostin ihanat sandaalit. Kengän korko räätälöitiin toiveideni mukaiseksi, kun valmiina ei löytynyt sopivaa.

sandaalien osto rodoksella
Nahkaseppien pajat on lempipaikkojani shoppailuun. 😍

Ravintola- ja baaritarjonnasta löytyy tietenkin kaikenmaalaisille omansa. Lomatunnelma näytti olevan katossa alueella, jossa jokaisen paikan ovenpielessä oli jonkun maan lippu. Kaikki vaivattomaan ja leppoisaan lomailuun tarvittavat palvelut ovat ihan likellä. 

Jos kielitaito on ruosteessa, voi aina valita ruokailua varten paikan, jossa menu on tarjolla myös suomeksi tai esitetty kuvina. Ja tarvittaessa löytyy aina joku, joka osaa vähintään auttavasti suomea.

Me emme innostu maateemaisista pubeista, emmekä kaipaa suomenkielistä ruokalistaa tai suomenkielisiä sutkautuksia asiakaspalvelun lomaan, joten valitsimme toisenlaisia paikkoja. Rodokselta tosiaan löytyy jokaiselle jotain.

rodos linnoituksen ikkunasta
Rodoksella pääset uimaan vaikka heti vanhan kaupungin muurien taakse.

Ihan ok

“Ihan ok”, laskevalla nuotilla lausuttuna, on erittäin suomalainen tapa ilmaista mielipide.

Samaa fraasia kuulee käytettävän niin merkityksessä “todella hyvä”, “tässä olisi kyllä toivomisen varaa” kuin “kaikkea muuta kuin ok”. (Tässä olisi selkeät sketsin ainekset suomen kielen monipuolisuuden ihmettelyyn erikoistuneelle Ismo Leikolalle…)

Että ota siitä nyt sitten selvää, mitä se “ihan ok” kulloinkin oikeasti tarkoittaa.

Minä käytän sitä merkityksessä ”ei erityisesti hyvä, ei erityisesti huono, vähän mitäänsanomaton”. Sellainen kädenlämpöinen. 

Rodoksen kaupunki on minulle ihan ok. Mikään ei ole poikkeuksellisen upeaa moniin muihin Kreikan paikkoihin verrattuna, mutta ei siellä mikään ole ihan kamalaakaan.

Tai no, sisäänheittäjiä ja törkeän hintaisia saapasoluita lukuun ottamatta…

Sitkeät sisäänheittäjät ja keino päästä heiltä rauhaan

Tiesin kokemuksesta, että erityisesti vanhan kaupungin alueella idylliä varjostaa sinnikkäiden sisäänheittäjien sankat joukot.

En ole kokenut vastaavaa missään muualla Kreikassa, ja pitkä pinna tulee todella tarpeeseen tämän ilmiön äärellä.

Työtäänhän he tekevät, sen ymmärrän kyllä. Mutta olisi mukavampaa, jos hihaan ei jäätäisi roikkumaan kieltävän vastauksen jälkeen. 

Sisäänheittäjien ignooraminen ei toimi, sillä silloin astutaan seisomaan eteen.

Jos on jo vähintään pariin kertaan sanonut ystävällisesti mutta napakasti ei kiitos ja kohottanut käden torjuvasti, niin voisiko siinä vaiheessa jo uskoa? Väistyä tieltä ja päästää jatkamaan matkaa.

Kokemukseni mukaan näin ei suinkaan tapahdu. Vänkääminen edessä seisoen jatkuu niin kauan, kunnes EI tulee sanotuksi tarpeeksi vihaiseen sävyyn ja ääntä korottaen, ilman kohteliasta kiitosta sen perässä.

Itse ajattelisin, että on ajan hukkaa kohdistaa edelleen myyntiyrityksensä turistiin, joka vastaa erittäin selkeän torjuvasti ja jonka ärsyyntyneisyys ei varmasti myöskään jää sisäänheittäjältä huomaamatta. Luulisi, että suotuisampiakin sisäänheitettäviä olisi.

Kaikkein tehokkaimmin sisäänheittäjät sai hiljaiseksi vastaamalla “Afganistanista”, kun kysyivät englanniksi, mistä olette.

Ennen kuin tuo kysymys esitetään englanniksi, on tietenkin saanut kuulla jo kaikki mitä kuuluu kukkuluuruut ja vastaavat, sillä kyllähän sisäänheittäjien harjaantunut silmä todellisuudessa suomalaisen tunnistaa.

En kyllä tiedä, mistä juuri tuo Afganistan tuli. Se oli spontaani reaktio yhteen lukuisista mistä olette -kyselyyn, ja osoittautuikin sitten tehokkaaksi vaimentajaksi sitkeille sisäänheittäjille. Varmaan sen sijaan toimii mikä tahansa täysin odottamaton vastaus. 😃

Vänkäävä sisäänheittäjä ei todellakaan saa meistä asiakkaita, päin vastoin, kierrämme sen paikan mahdollisimman kaukaa. Kritiikki ja ärtymys kohdistuu siis nimenomaan tähän liian päällekäyvään ja roikkumaan jäävään ammattikuntansa edustajien joukkoon. 

Sisäänheittäjät varjostavat kokemusta muuten hienosta Rodoksen vanhasta kaupungista, eikä ilmiöltä säästy täysin muuallakaan kaupungissa.

Tarkista hinta ennen kuin tilaat saapasoluen

Ylihintaiset oluet osasimme välttää aiemmalla Rodoksen reissullani kantapään kautta opitun pohjalta. Vanhassa kaupungissa ei vain pidä tilata missään mitään näkemättä listaa ja hintaa. On kyllä tylsää, että näin täytyy toimia välttyäkseen vedätetyksi tulemiselta.

Moitteista huolimatta päätimme olla kaksi viimeistä yötä ennen saarille lähtöä juuri Rodoksen vanhassa kaupungissa. Emme olleet varanneet etukäteen noiden öiden majoituksia, sillä halusimme päättää paikan päällä missä olisimme.

Päädyimme vanhaan kaupunkiin, kun löysimme sieltä mukavan näköisen majoituksen ja pidimme vanhan kaupungin tunnelmasta, erityisesti hieman syrjäisemmillä ja rauhallisemmilla kaduilla. Vanhasta kaupungista kävelimme aamusella todella helposti satamaan, josta lauttamme lähti. 

Vanha kaupunki olikin parhaimillaan juuri silloin, aamutuimaan, kun lähdimme lauttasatamaan. Oli ihanan rauhallista, kun liikkeet vasta availivat oviaan ja sisäänheittäjät eivät vielä olleet aloittaneet työpäiviään.

kissa ja rodoksen vanha kaupunki
Tällaiset kujat ovat parasta Rodoksen vanhaa kaupunkia. Ei sisäänheittäjiä, ainoastaan raukeita kissoja.

Kaupunkijuttuja: erinomaisia ravintoloita ja drinkkibaari

Varasimme myös loppureissun kahden yön majoituksemme Rodoksen kaupungista. Ajattelimme, että siellä voimme sitten tehdä “kaupunkijuttuja” pienemmillä saarilla ja pienissä kylissä oltuamme.

Rodoksen kaupungin monipuolinen ravintolatarjonta ilahdutti meitä.

Kävimme todella tunnelmallisessa Ta Kardasia -tavernassa vanhassa kaupungissa. Ruoka oli herkullista ja miljöö pienellä kattoterassilla vanhan kaupungin rakennusten katveessa pimeässä illassa oli upea.

Hyppelyltä palattuamme tutkimme, olisiko kaupungissa tarjolla muutakin kuin perikreikkalaista ruokaa tarjoavia paikkoja. Ei kreikkalaisessa ruuassa mitään vikaa ole, mutta kaipasimme parin viikon jälkeen jo välillä jotain muuta. 

Löysimmekin pari erittäin hyvän kuuloista paikkaa, Tamamin ja Piatakian. Molemmat osoittautuivat erinomaisiksi, ja olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Yhteistä näille ravintoloille oli moderni tyyli, eikä kumpikaan ravintola edusta vain jonkun tietyn maan keittiötä.

Tamam on pieni ravintola ja todella suosittu. Ravintola ei ota pöytävarauksia, ja ovella on usein jonoa, joten varaudu  jonottamiseen.

Ruotsalais-kreikkalaisten omistajien Piatakia-ravintolassa oli tarjolla 24 €:n hintainen 11 ruokalajin maistelumenu. Otimme tietenkin sen, emmekä todellakaan pettyneet. Kaikki oli erinomaista. Tänne varaisin pöydän aivan ensimmäisenä, jos menisin taas Rodokselle!

Lisäksi kävimme Tamamin omistajien Flaws-drinkkibaarissa. Pienempien saarien hintatasoon (ja toki myös valikoimaan) hetkeksi tottuneelle laadukas drinkkibaari tuntui lähes eksoottiselta ja melkein järkyttävän tyyriiltä. Hintataso oli kuitenkin laatuun nähden ihan perusteltu. 

Pääsimme nauttimaan saarihyppelymme päätteksi lempidrinkkimme, taitavasti suosikkiginistäni ja laadukkaasta tonicista valmistetut gin tonicit. GT on meidän kumpaisenkin lempidrinkki, mutta olemme sen suhteen tarkkoja: olemme mieluummin ilman, kuin juomme huonon GT:n. 

rodoksen kuvatuin portti
Tämä kohta on taatusti Rodoksen kaupungin kuvatuimpia!

Lisää kaupunkijuttuja: miesparturi

Koska reissussa rähjääntyy, niin puolisoni päätti käydä Rodoksella parturissa. Minä kannustan häntä aina parturikäyntiin reissussa ihan täysillä. En tosin sen takia, että hän olisi mielestäni epäsiisti. 

Se johtuu siitä, että minä pidän tyylikkäistä miesparturiliikkeistä ulkomailla!

Sellaisista, jossa oven pielessä pyörii puna-valko-siniraidallinen pömpeli parturiliikkeen merkiksi, parturit ovat pukeutuneet mieluiten nahkaessuihin ja liike on sisustettu ja somistettu trendikkäästi uusvanhaan tyyliin. Konjakinväristä patinoitunutta nahkaa, vanhanaikaisia parranajovälineitä ja julisteita seinillä…

En oikeastaan tiedä miksi pidän niistä, mutta luulen että se liittyy jotenkin tunnelmaan. 

Mieheni on jokusen kerran käynyt parturissa reissussa ollessamme, ja minä tietysti tungen itseni sinne mukaan odottamaan. Istun muina naisina siellä miesten parturin odotuspenkillä, ulkoisesti coolina ja sisäisesti fiilistellen. En tietenkään tuijota, en ole edes katsovinani. 

Tunnen kyllä itseni vähän tirkistelijäksi. Tai ehken nyt sentään. Ehkä paremminkin kuokkavieraaksi. 🙈

Ja jos jotakuta kiinnostaa sellaiset sivuseikat miespartureista kuin työn laatu ja hinta, niin ja parturointijälki on ollut aina viimeisen päälle hyvä. Kaikki on todella ammattimaista ja jokaiseen työvaiheeseen on oma tekijänsä.

Hinta on suomalaisittain todella edullinen. 13 €:lla ei voisi Suomessa kuvitellakaan selviävänsä parturista, joten ei liene ihmekään, että puolisoni ymmärsi ensin väärin ja luuli hinnan olevan 30 €.

Seuraavalla reissulla aion yrittää löytää kampaamon, jossa olisi samanlainen tunnelma. Jos sellaista kampaamoa ei ole, niin voinko mennä asiakkaaksi miesparturiin..?

Kokemuksemme saaresta jäi suppeaksi – omaa syytämme

Kokemuksemme saaresta rajoittui siis Ialyssokseen ja Rodoksen kaupunkiin. Meillä olisi ollut ajan puolesta ihan hyvä mahdollisuus kiertää vaikka koko Rodos vuokra-autolla, joko ennen muille saarille menoa tai sieltä palattuamme, mutta emme tehneet niin. 😶 

Sinne mennessämme taisimme ajatella, että tässä tulee kierreltyä tulevina päivinä ihan riittämiin, joten pysytellään nyt vaan lähinurkilla. Jälkeen päin ajatellen auto olisi kannattanut ottaa alle alkumatkasta, kun totesimme aika pian, ettei niillä lähinurkilla ollutkaan kovin paljon meitä kiinnostavia juttuja.

Mutta ehkä kaipasimme silloin vain oleilua ja maleksimista.

Loppureissun pari päivää menivät sen sijaan ihan mukavasti Rodoksen kaupungissa hyppelystä palautuessa, eikä saaren kiertäminen siinä vaiheessa tuntunut niin tarpeelliselta.

Kokemuksemme Rodoksesta saarena jäi siis todella pienen alueen varaan, ja mielipiteemme onkin oikeastaan Rodoksen kaupungista eikä Rodoksen saaresta.

Jos olisimme toimineet Rodoksella meille ominaisemmalla tavalla, olisimme luonnollisesti kokeneet enemmän, saaneet saaresta kattavamman käsityksen ja ehkä ajattelisimme toisin… 

Mielestäni lomakokemuksessa ei ole niinkään kyse siitä, kuinka kauan paikassa viettää, vaan siitä, mitä siellä tekee ja kuinka aikansa viettää – ja nimenomaan suhteessa omiin mieltymyksiin.

Yhteenvetona Rodoksesta tämän ohuen kokemuksemme pohjalta:
  • Vanha kaupunki olisi kiva, mutta sen tunnelman pilaa liian tunkeilevat sisäänheittäjät. Siihen ei auta, vaikka kuinka koittaisi suhtautua heihin ymmärtäväisesti. 
  • Kaupunkimaisemman Kreikka-loman ystävälle Rodoksen kaupunki on omiaan.
  • Shoppailumahdollisuuksia on paljon.
  • Rodoksen kaupungin todella isona plussana on ehdottomasti se, että ravintolatarjonta on siellä monipuolinen, eikä rajoitu ainoastaan perinteisiin kreikkalaistavernoihin. Sillä kyllä se vaihtelu ruuan suhteen virkistää, jopa Kreikassakin.
  • Akseli Ialyssos – Rodoksen kaupunki ei tarjonnut mitään erityisen sykähdyttävää tai innostavaa. Kokemus jäi kädenlämpöiseksi.

En tiedä, löytyykö Rodokselta jostain kolkasta sellaista meitä viehättävää kylätunnelmaa tai sopivan eloisaa ja tunnelmallista pikkukaupunkia, kuten Kreetalta. Tai maisemia, jotka vetäisivät vertoja vaikkapa Lefkakselle tai Skopelokselle. 

Tällä hetkellä ajatukseni on, että en palaisi Rodokselle saaren itsensä takia. Rodos on kuitenkin laivayhteyksien ja suorien lentojen takia hyvä lähtöpaikka saarihyppelylle, ja Dodekanesiassa riittää saaria vähintään toisellekin kerralle.

Rodos ei todennäköisesti saisi seuraavalla kerralla reissustamme näin montaa päivää, mutta silloin paikkaisin erheemme olla kiertämättä saarta autolla. Ehkä ottaisimme auton heti lentokentältä, lähtisimme kiertämään, ja pysähtyisimme majoittumaan vasta mieleisimmän kylän löydettyämme…

Millaisena Rodos on näyttäytynyt sinulle? Ja oletko enemmän klassikoiden vai tuntemattomampien kuuluisuuksien ystävä?

Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

Lue myös:

Voit jakaa postauksen tästä:

4 kommenttia

  • Nita

    Tulimme juuri Rodokselta jossa vietimme viikon. Majoituimme Ialysoksessa, mutta kävimme siellä oikeastaan vain nukkumassa. Vuokrasimme auton jolla kiersimme saarta. Erityisesti pidin Archangelosen kaupungista, jossa oli vilkas ja paikallinen tunnelma eikä turismi ollut suuressa osassa. Embonas, kylä vuoristossa oli myös näkemisen arvoinen ja ajomatka sinne oli jo itsessään elämys. Kylässä oli ihania tavernoja ja muutamia matkamuistoputiikkeja.
    Pidin myös Rodoksen keskustasta ja veneretkestä Lindokseen. Veneretkellä pysähdyimme kahdelle upealle rannalle uimaan Anthony bay ja Zambika beach. Lindoksen kaupunki oli kaunis, mutta liian täynnä turisteja.
    Kaikenkaikkiaan pidin Rodoksesta ja etenkin sen upeista rannoista sekä kaupungin vilkkaasta tunnelmasta. En nolisi jaksanut viettää koko viikkoa paikoillani Ialysoksella tai edes Rodoksen kaupungissa.

    • Kati

      Kiitos Nita paikkavinkeistä, palaan lukemaan ne täältä ehdottomasti, jos päädymme vielä Rodokselle. Silloin täytyy meidänkin ottaa ehdottomasti se auto alle.

      En vieläkään ymmärrä, miksi emme tuolloin vuokranneet autoa, sillä olimme Rodoksella meidän mittakaavassa niin monta päivää ja yleensä vuokraamme auton aina!🤷 Ehkä olimme vähän väasyneitä, ja halusimme vain oleskella, mutta emme sitten osanneetkaan nauttia siitä vain olemisesta. 😃

      Mutta tästä tosiaan saamme syyttää vain itseämme, että kokemuksemme Rodoksesta jäi niin suppeaksi.

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Noista sisäänheittäjistä (tai kaupustelijoista) yleisesti, niin itsekin ajattelen, että luulisi selkeän ein riittävän. Luulen, että todennäköisesti monta kertaa saavat kuitenkin tahtonsa läpi useammankin ein jälkeen, joten sen vuoksi keskimäärin ei kannata sitten ehkä luovuttaa heti.

    • Kati

      No näin olen itsekin päätellyt, et kaipa se vänkääminen joskus sitten tuottaa tulosta! 😅

      Mutta toisaalta, jos käyttää aikansa niiden topakasti kieltäytyvien kanssa, niin menee turhaan aikaa ja ei silti ehkä saa asiakkaita. Ja ohi ennättää mennä paljon potentiaalisempia… Jos olisin itse ko. ammattikunnan edustaja, niin keskittyisin sellaisiin epäröivempiin.😃

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.