Ihana Ithaka!

Ithaka oli kyllä listalla lähtiessämme saarihyppelemään Joonialle. Emme kuitenkaan suunnitelleet reittiä etukäteen, saati tehneet mitään varauksia. Meillä oli tarkoitus edetä matkalla fiiliksen mukaan sinne mihin milloinkin halusimme, mutta olimme tietenkin kartoittaneet ympäristön vaihtoehdot ja mahdollisuudet.

Ithaka kiinnosti minua todella paljon. Saari, jonka kuningas kreikkalaisen mytologian mukaan oli ollut sankarihahmo Odysseus.

Osa houkuttelevuudesta liittyi siihen, että kyseessä on selvästi naapurisaariaan tuntemattomampi kohde. Ithakalle eksyy harvempi, ja heistäkin suuri osa käy saarella vain päiväretken verran. 

Muiden tuntemattomampien Kreikan saarten tapaan Ithakallakaan ei ole lentokenttää. Matkailijavirtoja hillitsee se, että saarelle pääsee vain meriteitse: joko lautalla läheisiltä saarilta tai omalla paatilla.

Kefalonialla ollessamme väläyttelin jo vaihtoehtoa jättää Ithakalla käynti kokonaan välistä. Kefalonia on suhteellisen suuri saari, ja tuntui, että vaatisi enemmän aikaa saada siitä jonkinlainen ote.

Puolisoni kuitenkin oli ehdottomasti Ithakalla käynnin kannalla, joten teimme seuraavanlaisen suunnitelman: menisimme Ithakalle, mutta päättäsimme vasta siellä ollessamme jäisimmekö saarelle edes yöksi, vai palaisimmeko Kefalonialle jo samana päivänä. 

Kohti Ithakaa

Kesällä 2022 Kefaloniasta lähdettiin Ithakalle Samista, ja Ithakalle puolestaan tultiin Aetoksen satamaan. Aetos on satama, joka sijaitsee kustannustehokkaasti lähempänä Samia kuin saaren pääkylä Vathy. Sataman ympärillä ei ole minkäänlaista kylää, ja jalan matkustavat päiväretkeläiset jatkoivat matkaansa saaren muihin kyliin taksilla.

Me olimme vuokranneet koko hyppelymme ajaksi auton, joka kulki mukanamme saarelta toiselle. Ithakalla on neljä majoittumisen kannalta järkevää kylää: pääkylä Vathy, Kioni, Frikes ja Stavros. Päätimme aloittaa saareen tutustumisen Vathysta.

En tiennyt oikeastaan mitä odottaa Ithakalta, mutta ehdottomasti en ainakaan sitä mitä edessä oli.

Ihastuimme välittömästi, kun pääsimme Aetoksesta kukkuloiden välistä kiemurtelevalta tieltä Vathyyn menevälle rannan mukaiselle tielle. Rannikon vesi oli upean turkoosin väristä ja uimaan houkuttelevia rantoja oli vähän väliä. 

Kun saimme näköpiiriimme Vathyn ja koko sen kauniin lahden, olimme jo päättäneet, että tänne kyllä jäisimme yöksi. 

Ithakan pääkylä Vathy

Minusta “jotain siltä väliltä” -tyyppiset ilmaisut ovat harvinaisen ärsyttäviä luonnehdintoja. Ne eivät useinkaan kerro mitään muuta, kuin että sanojalla ei ole viitsimistä tai kykyä kuvailla asiaa niin, että toinen ymmärtäisi hänen ajatuksiaan. Mutta tässä sitä ollaan, kuvailemassa Vathya kyläksi, joka ei ole liian suuri eikä liian pieni. 🙈 

Vathy tuntui saman tien juuri sopivalta paikalta meille sekä tunnelmaltaan että kokonsa puolesta.

Kyse ei oikeastaan edes ole asukasluvusta, vaan siitä mitä ja millaista siellä on.

Meille sopiva tunnelma syntyy siitä, että on elämää. Ehkäpä joku aukio, jonka ympärille paikalliset kerääntyvät iltaisin. Rantaa myötäilevä bulevardi ja kenties kävelykaduksi pyhitetty alue. Ja vähän vanhojen kaupunkien tyyliin epäsäännöllisesti risteileviä kujia. 

Kylää voi hieman kierrellä, ja kaikki ei ole yhden kadun varrella, ettei tarvitse sahata samaa katua pitkin mennen tullen.

Sopivan kokoisessa on sen verran tavernoita, että on valinnanvaraa. Ja eri tyylisiä paikkoja, ettei ihan jokaisen ruokalista olisi kopio toisistaan. Kylästä löytyy kiva paikka nauttia niin virkistävä päiväjuoma kuin iltaouzo ruuan jälkeenkin. 

Muutama mukavan näköinen putiikki piristää katukuvaa, ja kylässä on ehkäpä paikallisia elintarvikkeita ja erikoisuuksia myyvä liike. Käsityöläispuodit, kuten vaikka nahkasepän paja, ovat aina mukavia. Näistä saa varmasti ostettua sen matkamuistomagneetin.

Taidamme viihtyä parhaiten kylissä, jotka ovat pienehköön kokoonsa nähden monipuolisia. Ja jotka ovat sekoitus perinteistä ja nykyaikaisempaa. Ja sellainen Vathy juuri on, vaikkakin sokkeloisesti risteileviä katuja on vain muutama, ja kylä on enemmänkin levittäytynyt pitkänomaisesti lahden poukamaa reunustamaan. 

Vathyn kylän länsipuolella olevan rannan puoli on mielenkiintoisesti täynnä vasta pimeän tultua heräileviä tunnelmallisia cocktailbaareja, ikään kuin kylän trendikkämpi alue. Siltä puolelta oli upea katsella lahden yli kylän valoja.

Saaren muut kylät

Otimme Ithakalla tukikohdaksemme siis Vathyn, ja kiertelimme sieltä käsin muualle saarelle. Kiersimme saaren muut tärkeimmät kylät: kukkuloilla sijaitsevan Stavrosin sekä Kionin ja Frikesin merenrantakylät. 

Meille Vathy oli ehdottomasti oikea paikka majoittumiseen, mutta pikkupaikoissa paremmin viihtyvä on taatusti tyytyväinen, valitsipa majapaikkansa sitten mistä kolmesta pienemmästä kylästä tahansa.

Kioni on ehkä hieman hienostuneempi, Stavroksessa on eniten paikallistunnelmaa. Luononkauniissa lahdenpoukammassa kallioiden välissä sijaitseva Frikes on näistä pienin, mutta kenties kaikkein suloisin.

Korkeuserot tekevät saaresta vaikuttavan

Ithakalla ajellessa sai huokailla jatkuvasti ihastuksesta. Koska saari on kapea, mutta kohoaa merestä jyrkästi, ovat käsittämättömät merimaisemat silmänilona lähes missä tahansa ajellessa.

Jokaiselta Kreikan saarelta löytyy varmasti huikea maisemareitti, ehkä useampiakin. Yksikään niistä missä me olemme ajelleet ei vedä kuitenkaan vertoja Ithakan ajomaisemille.

Saaren upein näköalapaikka on Katharan luostarin kellotornilla.

Näköala kellotornilta Vathin lahdelle ja ympäröivälle merelle on huikea. Paikka ei ole erityisen korkealla, mutta jostain syystä juuri tuolla kellotornilla Ithakan saarella tuntui, kuin seisoisi maailman katolla. Kävimme siellä useamman kerran ja tallensimme maiseman niin valokuviin kuin mieliimmekin. Siellä seisoessamme lupasimme, että tälle saarelle palaamme vielä.

Ithaka herättää sisäisen uimarin

Vaikka matkustammekin paljon Kreikassa, emme juurikaan vietä aikaa uimarannoilla. Puolisoni tykkää käydä pulahtamassa meressä silloin tällöin, mutta minä todella harvoin. 

Pelkään nimittäin kaloja, enkä tykkää kylmän tuntuisesta vedestä. Kirkkaassa vedessä uiskentelevat kalat näkee, sameassa taas ei näe – ja molemmat ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja mielestäni. 

Tiedä sitten mitä lie seireenejä tai nymfejä Ithakalla mahtoikaan olla houkuttelemassa minua veteen. Siellä kuitenkin todella halusin päästä uimaan meressä!

Pystyin olemaan vedessä ja jopa nauttimaan uiskentelusta näkemieni kaloista huolimatta. Kävimme uimassa useamman kerran.

Ihania rantoja Ithakalla on oikeastaan ihan kaikkialla. Vesi on upean väristä ja kirkasta joka paikassa. Vaikka Ithakaa ei yleensä mainita rannoistaan kuulujen saarien joukossa Kreikassa, niin minä sanon näin: Ithakan rannat ovat Kreikan kutsuvimpia, ja monille niistä on helppo pistäytyä ilman, että tarvitsee lähtemällä lähteä rannalle. 

Meidän mieleemme oli erityisesti Kaminia-ranta, joka tosin on hieman hankalamman matkan takana. Rannalle pääsee kyllä autolla, vaikka tie ei ihan parhaimmasta päästä olekaan. Ehkä juuri siksi ranta pysyy riittävän rauhallisena, puoliksi tuntemattomana helmenä. 

Kauniissa lahdenpoukamassa olevalla rannalla on maltillinen määrä kaisla-aurinkovarjoja ja kivat säkkituolimaiset rantapedit. Pienestä rantabaarista saa virvokkeita ja välipalaa. Ranta on juuri sellainen, jossa minäkin voisin kuvitella viihtyväni joskus pelkkää uimareissua pidemmän ajan.

Jutustelimme siellä Etelä-Afrikasta Kreikan saarille lomailemaan tulleen pariskunnan kanssa. Heillä oli Ithakasta kokemusta jo usemman reissun verran, ja he kertoivat kokemuksen syvällä rintaäänellä, että se on koko saaren paras ranta.

Löysimmekö Ithakalta täydellisen Kreikan saaremme?

Ajellessamme ensimmäisenä päivänä jollain Ithakan kauneimmista maisemareiteistä puolisoni totesi yllättäen:

“Tämä taitaa olla hyvin lähellä täydellistä saarta.” 

Ensin tunsin hetken verran hämmentävää tässäkö se oli -tunnetta, ja vähän säikähdinkin sitä. Sitten tunsin ristiriitaa: Minähän olen meistä se, joka etsii puolitosissaan sitä täydellistä Kreikan saarta. Minä kuvittelen, että jonain päivänä astuessani jonkun saaren kamaralle, minä vain tunnen sen. 

Täydellinen saari ei ole termi, jota ajattelin puolisoni käyttävän. Mielestäni hän on enemmänkin sellainen, jonka mielestä toiset paikat ovat parempia, toiset vähemmän parempia. En uskonut hänen ajattelevan, että jonkun saaren voisi oikeasti julistaa parhaaksi, saati täydelliseksi.

Ithaka oli niin monin tavoin ihastuttava, mutta en ollut ihan kokenut sellaista tunnetta, jonka täydellinen saari vaatisi. Lähellä, mutta ei aivan, mietin sillä hetkellä. Keskustelimme hetken täydellisen saaren ominaisuuksista ja myönsin, että Ithakalta niitä kyllä löytyy. Ajattelin, että kyllä se vielä siellä olomme aikana selkenee, onko Ithaka täydellinen saari vai ei. Ja ehkä olen väärässä siinä, että sen voisi aistia heti…

Toisen päivän iltana illallisella ollessamme tulimme yhtäkkiä siihen tulokseen, että olimme nähneet Ithakasta – vaikka se ihastuttava onkin – sillä erää tarpeeksi. Päätimme lähteä aamulla Kefalonian Fiskardon kautta Lefkaksen saarelle menevään lauttaan.

Ithaka tuntui loppujen lopuksi hieman pieneltä, eikä siellä ollut enempää meitä kiinnostavaa näkemistä tai tekemistä. Olimme jo ajelleet saaren ristiin rastiin, ja henkeäsalpaavat maisemat olivat visusti tallessa mielissämme. Emme keksineet mitä muuta olisimme tehneet siellä, kuin viettäneet rantapäivää. Patikointiin oli aivan liian kuuma edes aamuvarhaisella.

Palaamme Ithakalle mielellämme uudelleen nauttimaan sen erinomaisista rannoista ja meitä puhutelleista maisemista.

Ithaka on täydellinen getaway-saari, jos haluat vain ottaa rennosti ja lomailla vailla paineita siitä, että päivisin pitäisi tehdä jotain rannoilla oleilua kummempaa.

Mutta ei se ollut sittenkään se meidän täydellinen saari. Kaikki ainekset olivat oikeastaan olemassa, mutta eivät kuitenkaan oikeissa suhteissa.

Miltä ihanien maisemien ja rantojen Ithaka näyttää? Olisiko se sinulle sopiva paikka rentouttavaan lomaan? 

Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

Postauksen pääkuva on tietenkin lempipaikastamme Ithakalla, Katheran luostarin kellotornilta.

Lue myös:

• Saarihyppely Jooniansaarilla: paluun jälkeiset tunnelmat reissusta
• Antiparos: bougainvilleaparatiisi ja Kykladien saarihyppelymme suurin yllättäjä
• Naxos – täydellinen Kreikan saari?