Hotellivinkki ja 3 x ravintolavinkki Iokselle
Mikä matka: Kykladien saarihyppely Santorini – Ios – Naxos – Antiparos – Paros – Santorini touko/kesäkuussa 2022.
Olimme Ioksella toukokuun puolella.
Postaus sisältää mainoslinkin. Mainoslinkki merkitty *-merkillä.
Kerroin Ioksen saaresta ja käynnistämme siellä edellisessä postauksessani Ios – tulevaisuuden suosikkikohde Kreikassa?
Nyt on vuorossa hotellivinkki ja 3 x ravintolavinkki Iokselle – eihän sitä matkalla nukkumatta ja syömättä pärjää!
Ennen reissua yritin pyhästi luvata itselleni, että muistaisin ottaa vielä enemmän kuvia matkalla kuin aiemmin (tai oikeastaan pyytää miestäni ottamaan, sillä hän on siinä paljon minua parempi). Ja siis aivan kaikesta, mistä potentiaalisesti saattaisin kirjoittaa postaukseen.
Kuvamateriaalia on kyllä paljon. Mutta niin vain jäi kuvaamiset usein esim. ravintoloissa… Ehkä nälkä on ihan hyvä tekosyy. 😉
Omien kuvien puutteesta huolimatta haluan jakaa teille nämä erinomaiset ravintolavinkit Iokselle. Kuvamateriaaliahan löytyy sitten noista Tripadvisor-linkeistä. Onneksi jotkut muut ovat malttaneet hetken ennen ruuan kimppuun käymistä!
Ioksella valitsimme illallispaikkamme niin, että kysyimme suositusta hotellimme mukavalta työntekijältä. (Kerroin hänestä jo edellisessä Ios-postauksessani.)
Kun ensimmäisen illan suositus meni nappiin, päädyimme kysäisemään häneltä myös seuraavana iltana. Ja sitä seuraavana. Menimme syömään hänen suosituksensa mukaisiin paikkoihin lopulta kaikkina kolmena Ioksen iltanamme.
Homma toimi niin, että kerroimme minkä tyylistä ja missä sijaitsevaa paikkaa milloinkin olimme ajatelleet. Ja hän sitten suositteli. Ja me menimme suosituksen perusteella.
Nuori mies oli selvästi mielissään kun luotimme hänen suosituksiinsa! Ja me olimme tyytyväisiä, kun selvisimme osan reissusta niin helpolla illallispaikan valinnan suhteen.
Ei tutkimista, ei karsimista Tripadvisorin avulla. Vaikka kyllä minä siitäkin ihan tykkään. Mutta sitä kyllä kerkeää tekemään reissun aikana ihan riittävästi, vaikka osan valinnoista antaisikin jonkun toisen käsiin.
Se oli oikeastaan aika hauskaakin. No, miksipä ei olisi ollut, kun suositukset kerta osuivat niin hyvin makuumme!
Lähdetään kuitenkin liikkeelle siitä kivasta hotellista, jossa tuo mukava nuori mies työskenteli.
Kritikakis Village Hotel
Majoitumme yleensä joko pienissä hotelleissa tai yksityismajoituksissa, ja varamme reissujemme majoitukset oikeastaan aina Booking.comista. Bookingin yksi hyvä puoli on nimenomaan se, että saman palvelun alta löytyy kaiken tyyppiset majoitukset yksityismajoituksesta hotelleihin, jolloin niiden vertailu on todella kätevää.
Ioksella päädyimme hieman suurempaan hotelliin kuin normaalisti, sillä se vaikutti muutoin meille sopivalta. Ajattelimme, että tuskinpa siellä vielä toukokuussa tungokseen asti on ihmisiä. Eikä siellä ollutkaan. Saimme nauttia uima-altaastakin useimmiten täysin itseksemme.
Hotellin aika pelkistetyt perushuoneet eivät olleet oikein mieleeni, mutta merinäköalallisista deluxe-huoneista tykkäsin. Niissä oli sopivasti yksityiskohtia tuomaan huoneeseen kodikkuutta.
Vinkki! Järkevän hintaisen ja tosi kivan majoituksen saattaa saada juuri pienten hotellien tai yksityismajoitusten deluxe- tai superiorluokan huoneista!
Perushuoneet saattavat olla todella pelkistettyjä, mutta muutamaan huoneeseen on panostettu vähän enemmän. Hinta ei kuitenkaan vielä nouse pilviin, kuten suuremmissa hotelleissa huoneluokan noustessa. Hyvänä esimerkkinä tästä on mm. *Barbara Studios Rethymnonissa Kreetalla.
Me saimme Kritikakisista merinäköalallisen deluxe-huoneen toukokuussa matkustaessamme uskomattoman edullisesti: maksoimme yöstä vain 58 €.
Hintaero perushuoneeseen verrattuna oli 10 €:n luokkaa. Huone oli mielestäni todellinen löytö!
Kurkkasin huvikseni hotellin kesäkuukausien hintoja, ja vähemmät yllättäen ne olivatkin jo aivan toista luokkaa, kuin toukokuussa. Heinäkuun hinta samalle huoneelle on 198 €!
Meillä saarihyppelyiden majoituksen hintojen kipuraja on noin 90 €:ssä, ja useimmiten saamme hyvän majoituksen paljon tuota edullisemmin.
Joskus päädymme maksamaan majoituksesta enemmän, mutta silloin joko paikassa tai majoituksessa pitää olla jotain sellaista, että haluamme siihen panostaa: esimerkiksi sijainti Santorinin kalderan äärellä tai oma ulkoporeamme tai uima-allas.
Kesäkaudella Kritikakis olisi siis jäänyt meiltä väliin, mutta sesongin ulkopuolella hinta-laatusuhde oli mitä erinomaisin.
Huone
Huone oli todella kiva ja tilava.
Pidin erityisesti siitä, miten vaatesäilytystila oli ratkaistu: Verhon takana oli pitkä rekki vaatteiden ripustamista varten, ja sen alla taso, jolla vaatteita saattoi säilyttää pinoissa.
Tasolla mahtui hyvin säilyttämään myös aukinaisia matkalaukkuja (molempien!), jos ei jaksa purkaa matkalaukkuaan kokonaan.
Minä puran hyppelyillä matkalaukun aika harvoin, koska muuten pakkaa-pura-operation saa toistaa aivan liian monta kertaa… Hyvä tila, missä laukkua mahtuu säilyttämään auki, on todellista luksusta hyppelymatkustajalle!
Vaatesäilytystilan rajaaminen muusta huoneesta verholla olisi muutenkin paljon tunkkaisia vaatekaappeja kätevämpi ratkaisu monissa majoituksissa. Ei tarvitse miettiä, kuinka kaapin saa sijoiteltua niin, että ovetkin mahtuvat aukeamaan.
Vaatesäilytyksen lisäksi huoneessa ilahdutti se, että wc, suihkukoppi ja käsienpesupiste olivat omia tilojaan, eikä yhden oven takana.
Pienenä miinuksena on mainittava, että huoneesta itsestään ei ole minkäänlaista näkymää, sillä ikkunat ovat ns. yläikkunoita. Tämä mietitytti hieman etukäteen, kun katsoin huoneen kuvia. Paikan päällä asia ei kuitenkaan häirinnyt mitenkään, eikä huone tuntunut pimeältä.
Merinäköala on siis terassilta. Meidän terassi oli todella suuri ja siinä oli kiinteät kalusteet. Irtokalusteet olisivat ehkä kätevämmät ja lisäksi kaipasimme siirrettävää aurinkovarjoa, sillä aurinko porotti terassillemme oikeastaan juuri siihen aikaan, kun olisimme siellä aikaa viettäneet.
Ratkaisimme asian menemällä hengailemaan allasalueelle, kun kaipasimme enemmän varjoa. 😀
Hotellin sijainti ja allasalue
Hotellin sijainti muutaman minuutin kävelymatkan päässä satamasta on täydellinen. Ylös Choraan eli pääkylään johtava tie lähtee heti hotellin vierestä, tai vaihtoehtoisesti sinne pääsee bussilla, aivan hotellin edessä olevalta pysäkiltä.
Vaikka emme yleensä olekaan kovia altaalla pötköttelijöitä, niin Kritikakisissa viihdyimme myös uima-altaalla ja se tuli todellakin tarpeeseen kuumina päivinä.
Hotellilla on kaksi allasta kahdessa eri kerroksessa. Alemmalla tasolla on altaan lisäksi aurinkovarot ja allasbaari. Ylemmällä tasolla ei ole varjoja, mutta altaassa on veden alla olevat lekottelupedit.
3 x ravintolavinkki Iokselle
Koska allasalueella kävi koko aikana meidän kanssa samaan aikaan vain yhdet muut hotellivieraat, oli allasbaarissa työskentelevällä nuorella miehellä runsaasti aikaa keskustella kanssamme ja jakaa samalla hyviä ravintolavinkkejä.
Saimme vinkit kolmesta erilaisesta ja erinomaisesta paikasta, joihin jokaiseen menisimme ilman muuta uudelleen.
Katogi
Ensimmäisenä iltana kerroimme, että pidämme kyllä perinteisestä kreikkalaisesta tavernaruuasta, mutta mikäli joku paikka tarjoaa kreikkalaista ruokaa hieman modernimmalla tavalla laitettuna, niin testaamme erityisen mielellämme sellaisen. Ja haluaisimme ehdottomasti syödä Ioksen pääkylässä, ylhäällä rinteellä sijaitsevassa Chorassa.
Hänellä oli heti mielessään juuri näihin kriteereihin sopiva paikka: Katogi – kreikkalaisia makuja tapaksiksi taipuneina.
Paikka kuulosti juuri siltä mitä haimmekin. Talsimme Choraan onneksi melko aikaisin, hieman ennen kahdeksaa, ja meillä kävi tuuri. Onnistuimme saamaan pöydän. Jos sinä haluat ehdottomasti mennä Katogiin, niin tee pöytävaraus. Ravintola on pieni ja suosittu.
Katogi on täysin meidän tyylisemme paikka! Jaoimme muutaman tapas-annoksen, ja kaikki oli herkullista.
Ravintolan miljöö oli ehkä suloisin, missä olen koskaan ollut: vanhan kaupungin rakennusten väliin hassusti ahdettu ravintola oli sisustettu iloisen värikkäästi, ja siellä kasvoi bougainvilleoita.
Ithaka
Seuraavana iltana halusimme syödä satamassa, emmekä oikeastaan antaneet muita kriteerejä. Uusi ystävämme ehdotti Ithakaa, sillä myös sen tyyli on perikreikkalaisia tavernoita nykyaikaisempi.
Mitäpä sitä sen enempää miettimään, kuulosti hyvältä.
Ithaka ei ole kreikkalaisten tavernoiden mittapuulla ihan edullisimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde kohtasi, sillä annokset eivät myöskään olleet “kotiruokatyyppisiä” kreikkalaisruokia.
Jaoimme alkupalaksi erinomaisen tonnikalatartarin, joka hävisi paremiin suihin niin nopeasti, että kuvaan ennätti vain tyhjä lautanen.
Otimme omat pääruuat. Minä söin vuohta ja mieheni jättirapurisottoa.
Otamme usein jaettavaksi kolme annosta, joko kaksi alkuruokaa ja yhden pääruuan tai toisin päin, riippuen ruokalajeista. Kreikassa alkuruuatkin ovat usein aivan valtavan kokoisia, sillä perinteinen tapa syödä on “family style”, eli ruuat jakaen.
Tällä kertaa emme jakaneet pääruokia, sillä minä en pidä monistakaan lämpimistä mereneläväruuista. Maistoin kyllä puolisoni risottoa, ja olisin hyvin voinut syödä enemmänkin. Risottoa ei oltu tehty äyriäisliemeen, vaan se oli ihanan raikkaan sitruksinen.
Suositus meni nappiin ja ruoka oli Ithakassakin mieleemme. Ruuan lisäksi ravintolasta jäi mieleen yksi tarjoilijoista, joka oli ulkonäöltään kuin täydellinen sekoitus jalkapalloilija Kevin De Bruynea ja prinssi Harrya.
Tarjoilija ei näyttänyt olevan aivan sinut ja luonteva tehtävissään. Se pisti miettimään, oliko sittenkin niin, että itse jalkapallotähti oli päättänyt kokeilla siipiään kreikkalaisen ravintolan tarjoilijana. 😀
Sainis
Viimeisenä iltana kaipasimme suositusta perinteisestä kreikkalaistavernasta Chorassa. Saimme neuvoksi suunnata Sainikseen. Siellä oltiinkin sitten todella perinteisen äärellä.
Perheen naiset häärivät keittiössä ja piipahtivat välillä salin puolelle, jos tarjoilijana toimiva isäntä oli jäänyt liian pitkäksi aikaa suustaan kiinni, kun ruokaa piti toimittaa pöytiin.
Valtava hattu päässään hyörivä isäntä ennätti huomioida kaikkia asiakkaitaan, vaikka porukkaa riitti.
Perinteikäs taverna toimi ainoastaan pienissä sisätiloissa, ja asiakkaita ja pöytiä siirreltiin illan mittaan aina sen mukaan, minkä kokoisia seurueita oli tuloillaan ja mihin porukka saatiin mahdutettua. Me saimme istua koko ruokailun ajan samoilla sijoilla.
Perinteisistä ruuista ei makua puuttunut ja hintataso oli varsin kohtuullinen. Pisteet myös talon valkoviinistä, joka oli ehdottoman positiivinen yllätys. Se oli maukas ja ryhdikäs moniin aika pliisuihin kreikkalaisiin talonviineihin verrattuna.
Tilasimme palan painikkeeksi vielä ouzot. Isännän mielestä ouzoa ei kuulunut nautiskella ilman pientä purtavaa, joten hän nappasi takanamme olevalta seinältä myynnissä olevan pussillisen kuivattuja oliiveja, ja kippasi niitä meille lautasellisen.
Ihastuin Sainiksen välittömään tunnelmaan. Aluksi puhelias isäntä hassu hattu päässään tuntui lähes teatterilta, mutta pian se jo sopi kuvaan täydellisesti. 😃
Sainis oli kuin perinteinen kreikkalaistaverna 2.0. Äärimilleen viety kokemus.
Jos olisi pakko valita, niin Sainis oli ehkäpä suosikkini näistä kolmesta erinomaisesta paikasta. Keskenään erilaisia paikkoja on vaikea verrata, ja parasta onkin, kun eri tyylisiä vaihtoehtoja löytyy erilaisiin ruokafiiliksiin.
Paikallisten suositukset – vilpittömiä vai ei?
Kyselemme usein ruokapaikkasuosituksia majoituksen pitäjiltä tai muilta kohtaamiltamme ihmisiltä reissuillamme.
Mutta emme me suinkaan aina mene suositusten mukaan, vaikka niitä kyselläänkin. Jokaisella on oma makunsa ja suosittelu ei ole tae siitä, että paikka on sitten meidän makuumme.
Toiset saattavat suositella turistille jotain hyvämainesta paikkaa vailla omaa kokemusta.
Joskus suositellaan menemään vaikkapa “Manoliksen tavernaan”. Ei siksi, että ruoka on siellä poikkeuksellisen herkullista, mutta kun Manolis on serkku, setä tai läheinen ystävä.
Tätä ei tietenkään mainita turistille, eikä turisti tietysti kysykään suosittelun motiiveista tarkemmin.
Kreetalla Agios Nikolaoksessa ja saimme erinomaisen illallisen lisäksi todella hienon kokemuksen, kun menimme majoituksemme pitäjän ehdottamaan paikkaan. Emme olisi taatusti päätyneet sivukadulla sijaitsevaan tavernaan omin avuin.
Tuosta tapauksesta pääset lukemaan täältä: Taverna Portes: kuin vip-vieraina konsanaan
Tosinaan tulee tunne, että nyt kannattaa luottaa. Sillon saa usein kokemuksia, jotka ovat hyvin erilaisia, mihin ainoastaan omalla maulla valitseminen johtaisi.
Ioksella ainakin Sainis olisi jäänyt käymättä, jos olisimme valinneet ruokapaikkat itse Tripadvisorin avulla.
Luotatko sinä ainoastaan itseesi vai menetkö useimmiten suosittelujen perusteella? Oletko päätynyt suosittelujen perusteella paikkaan, jonne tuskin olisit itse päätynyt?
Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys
Postauksen kansikuvassa on värikäs Katogi-taverna.
Lue myös:
2 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kyllä vähän varautuen tulee suhtauduttua. Mutta kuten kirjoitit, joskus tulee tunne, että kannattaa luottaa. Vaikka aika varauksellinen tosiaan olen, niin täytyy todeta, että vielä ei kylläkään ole tarvinnut pettyä, kun paikallisen vinkkeihin olen luottanut.
Kati
Ja lopultahan kyse on vain yhdestä ateriasta, jos suositus ei menisikään ihan nappiin!