Alonissos: sievä ja kiireetön, nautittava pieninä annoksina
Alonissos
- Väkiluku: 2750 (2011)
- Pinta-ala: 64,5 km²
- Pääkylä: Patitíri
- Kuuluu Sporadien saariryhmään
- Saariryhmän muut pääsaaret ovat Skiathos, Skopelos ja Skyros
Postaus sisältää mainoslinkin. Mainoslinkki merkitty *-merkillä.
Alonissos oli ennen reissuamme minulle aivan tuntematon saari. Kun päätimme lähteä saarihyppelemään Sporadeille, olin kuullut etukäteen ainoastaan Skiathoksen ja Skopeloksen saarista. Saarihyppelyä suunnitellesani opin, että saariryhmään kuuluu vain neljä pääsaarta, ja päätimme valita hyppelyreitillemme noiden kahden nimeltä tutun lisäksi myös asukasluvultaan pienimmän, Alonissoksen.
Alonissos kiehtoi minua heti kovasti, sillä vaikka saari ei ole suinkaan pienin missä olemme käyneet, tuntui se kuitenkin olevan hiljaisempi, vähemmän turisteja houkuttava ja paljon vähemmän tunnettu kuin monet sitäkin pienemmät saaret.
Emme missään nimessä halveksi paikkoja, joissa on paljonkin turismia, turismihan kuuluu olennaisesti rakastamaamme Kreikkaan ja tekee osaltaan siitä juuri sellaisen kuin se on! Päin vastoin, meille kelpaavat aivan hyvin valmiiksi tallatut polut, mutta tuntemattomammissa saarissa on silti jotain erityisen kiintoisaa.
Pikkusaarten suosioon vaikuttaa usein oleellisesti niiden sijainti: helpon matkan päässä suuren ja suositun lomasaaren kupeessa köllöttävät saaret saavat osansa näiden isompien saarten suosiosta ja turistivirroista.
Sporadien lentokenttä sijaitsee Skiathoksella, ja Alonissos puolestaan ei ole sitä aivan liki. Skiathos ei lentokentästään huolimatta kerää niin paljon matkailijoita kuin vaikka kaikkien tuntemat Rodos tai Santorini.
Hyppelijöiden suosiossa ovat usein sellaiset alueet, joilla on useampia saaria mistä valita ja järkevän matkan päässä toisistaan. Sporadit neljällä saarellaan on aika pieni kokonaisuus, ja niistäkin Skyros sijaitsee muista reilusti erillään, pitemmän lauttamatkan ja harvempien lauttayhteyksien päässä.
Näistä syistä Alonissokselle kulkeutuu harvempi, ja tämän huomasin myös netistä tietoa etsiessäni. Kreikan saarista löytää usein lähes loputtoman paljon kokemuksia, mutta Alonissoksesta kirjoituksia oli yllättävän vähän.
Luin varmasti ihan kaiken löytääkseni kävijöiden kokemuksista ne saaren piilotetut helmet. Perinteisten käyntikohteiden ja nähtävyyksien lisäksi on mahtavaa, jos pääsee kokemaan jotain, mikä ei tule kaikissa oppaissa vastaan!
Löysin Alonissoksesta seuraavanlaista tietoa:
- Alonissoksen saari, sen läheiset merialueet sekä joukko asumattomia saaria kuuluvat Alonissoksen ja Pohjoisten Sporadien merikansallispuistoon. Tavoitteena sillä on mm. alueella elävien uhanalaisten munkkihylkeiden suojelu. Merikansallispuistoon on mahdollista tehdä opastettuja retkiä.
- Saaren maskotti on munkkihylje, ja niitä voi nähdä köllöttelemässä saaren satamien rannoilla tai paistattelevan päivää jopa veneiden kansilla!
- Pääkylä ja suurin asutuskeskus on Patitíri. Sekin varsin hiljainen, mutta sieltä löytyy muutamia tavernoita, marketteja ja matkamuistomyymälöitä. Patitíristä tuli saaren pääkylä sen jälkeen, kun maanjäristys tuhosi vanhan pääkylän vuonna 1965, ja asutus siirtyi Patitírin satamassa sijaitsevaan kylään.
- Alonissoksen vanha pääkylä, Chóra (Kreikassa lähes kaikki (vanhat) pääkylät ovat nimeltään Chóra!), sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Patitíristä, sen takana kohoavalla kukkulalla. Chóraan tiensä löytävä palkitaan upeilla merelle avautuvilla maisemilla. Kesäaikaan Chóran tunnelmalliset mukulakivikujat täyttyvät auringonlaskun tienoilla sinne saapuvista illallistajista.
- Saaren ruokaerikoisuus on Alonissoksen tonnikalasäilyke, joka on ympäröivistä vesistä pyydettyä, erityisen hyvälaatuista ja maukasta premium-tonnikalaa.
- Alonissos kielsi ensimmäisenä Kreikan saarena muovipussit vuonna 2015! 👍
Vihdoinkin paikan päällä!
Siirryimme Alonissokselle Skiathokselta. Lauttamatka kesti hieman yli pari tuntia. Saarten välillä kulkee myös nopeampi, 1 h 20 min. kestävä lauttayhteys, mutta meille sopivampien aikataulujen takia valitsimme tuon hitaamman.
Olimme matkalla kesäkuun alussa, ja tuolloin lauttayhteyksiä oli useampia/päivä. Emme olleet tämän takia varanneet lauttamatkaa ennakkoon, sillä luotimme siihen, että lippuja kyllä on saatavilla. Halusimme myös jättää itsellemme mahdollisuuden hypellä fiiliksen mukaan ja siirtyä uuteen paikkaan silloin kun mieli tekee.
Olimme varanneet majoituksen Patitírin kylästä. Majoittajamme saapui meitä vastaan lautalle ja johdatti meidät muutaman sadan metrin päässä olevaan majoitukseemme.
Patitírissä ollessa kaikki on joka tapauksessa lähellä, kylä on todella kompakti. Käytännössä koko kylä on sataman rantaviivan mukaisesti menevä katu, siitä ylöspäin nousevat kaksi katua sekä hieman sataman sivulla, pienen mäen päällä oleva alue.
Majoituksemme oli pieni, mutta kauniisti remontoitu ja nykyaikaisesti sisustettu viihtyisä huone mukavalla ja muhkealla sängyllä. Saimme päätyhuoneen, jota kiersi kahden seinän matkalta terassi. Terassille oli ripustettu kauniisti verhot, ikään kuin kehystämään sieltä avautuvaa näkymää.
Olen majoitusintoilija ja rakastan kokea erilaisia, kivoja majoituksia. Sympaattinen *Machi Rooms sai minulta ehdottomasti “tänne tulisin uudelleen” -merkin!
Blogin pääkuva on muuten juuri Alonissokselta, aivan tuon majoituksemme läheltä otettu.
Olin täysin myyty ja sanaton Patitírin lahdenpoukamassa olevan luonnonsataman kauneudesta, jonka näkymä avautui eteemme heti muutaman askeleen päässä, kun lähdimme ulos majoituksestamme.
Se on ehdottomasti yksi kauneimpia näkemiäni maisemia, sillä siihen mahtuu paljon sitä mitä erityisesti Kreikkalaisessa maisemassa rakastan: bougainvilleat, ihanan värinen vesi ja pinjamännyt. Niiden yhdistelmä on minun silmissäni vastustamaton. 😍
Ensimmäisenä päivänä kävelimme parin kilometrin päähän pikkuruiseen Votsin kalastajakylään. Votsin tavernat eivät olleet vielä avanneet oviaan kesäsesonkia varten, joten palasimme Patitíriin ja tutkimme kaikki sen kaksi katua läpikotaisin.
Pian Patitírissä kulkiessa alkoi jo näkyä ”tuttuja” naamoja, kun muut saarelle tulleet matkailijat kuluttivat meidän laillamme samoja katuja aina aamias-, lounas- ja illallisaikaan.
Auto alle ja Alonissosta kiertämään!
Seuraavana päivänä vuokrasimme hurmaavan, pienen Fiat-avoauton. Vuokraamme reissuillamme auton todella usein. Meistä on mahtavaa ajella ympäriinsä, yllättyä mäen tai mutkan takaa eteen tulevasta uudesta maisemasta ja nähdä kohde aina mahdollisimman kattavasti: niin rantoja, vuoria kuin eri kyliäkin.
Monesti vastaan tulee tiet valtaavia vuohilaumoja, tai vähintäänkin ne kipittelevät laiduntamassa teiden varsilla. Ilahdumme aina valtavasti – kuin pikkulapset – nähdessämme vuohia. 😃
Alonissoksen sai kierrettyä kattavasti yhden päivän aikana. Maisemat olivat kauniita, ja Alonissoksella on sievää.
Mutta kaikkialla oli todella, todella hiljaista. Munkkihylkeetkään eivät näyttäytyneet meille, vaikka koitimme bongailla niitä kaikilta rannoilta ympäri saaren!
Saaren rannat eivät aivan vedä vertoja esimerkiksi naapurisaariensa Skiathoksen ja Skopeloksen rannoille. Ne ovat enimmänkin poukama-tyylisiä uimapaikkoja kuin uimarantoja palveluineen – tämä huomiona erityisesti kaikille, joille uimarannat ovat reissulla tärkeä juttu.
Me vietämme todella harvoin lomillamme ns. rantapäivää. Tykkäämme kuitenkin pistäytyä kauniilla, mielummin hieman hiljaisemmilla rannoilla, nauttia siellä juoman tai pientä purtavaa kivassa rantabaarissa merimaiseman äärellä ja pulahtaa uimaankin jos mieli tekee.
Alonissoksella piisasi hiljaisia rantoja, sillä kesäkausi ei selkeästi ollut oikein vielä päässyt käyntiin. Ehkä rannoille ilmestyy palveluita ja ne heräävät henkiin turistikauden alkamisen myötä.
Steni Valaa sanotaan yhdeksi Alonissoksen kauneimmista kylistä, ja päätimme poiketa sinne lounaalle. Siellä meillä oli onni myötä, sillä alueella oli kuin olikin muutama auki oleva taverna. Tungosta sielläkään ei ollut, mutta kuhunkin tavernaan riitti asiakkaita yhden tai kahden seurueen verran. Valitsimme tavernoista yhden, jossa söimme lounaamme katsellen samalla kalastajien touhuilua veneidensä parissa.
Kun Chora ei auennut meille – kirjaimellisesti
Menimme Alonissoksen vanhaan pääkylään Chóraan illan suussa. Halusimme nauttia siellä auringonlaskusta ja illallisesta idyllisestä miljöössä.
Chóran mukulakivikujilla oli pittoreskiä, hieman rappioromanttista tunnelmaa. Kunnostettua ja ränsistynyttä rintarinnan. Maisemat kukkulan laelta merelle olivat juuri niin upeat kuin kuvittelimmekin. Mutta sielläkin oli kummallisen hiljaista. Emme nyt sentään olleet liikkeellä aivan niin aikaisin ja tuumimme, eikö kujilla pitäisi jo näkyä eloa ja tavernoiden olla jo avaamassa oviaan illallista varten.
Kävi ilmi, että illallisen suhteen olimme kuin olimmekin liian aikaisin liikkeellä. Emme tosin kellonajallisesti, vaan päiväkaupalla!
Kuulimme erästä tavernaa kuntoon laittavalta porukalta, että turistikausi alkaa vasta seuraavalla viikolla, ja Chóran tavernat avaavat ovensa asiakkaille silloin.
Kuten kaikessa, niin myös off seasonilla matkustamisessa on puolensa ja puolensa. Majoitusvaihtoehtoja on tarjolla runsaasti ja hinnat ovat high seasonia edullisemmat, lautoille ei tarvitse välttämättä varata lippuja etukäteen eikä missään ole valtavia ruuhkia.
Kolikon kääntöpuolella on sitten se, että koska niitä ihmismassoja ei vielä ole, ei ole välttämättä palveluitakaan. Tämä näkyy eriyisesti pienemmillä saarilla, joista tavaroiden lisäksi saattavat puuttua myös bussilinjat, koska ne kulkevat vain turistisesonkina, tai kuten Alonissoksella kuulimme, siellä ei myöskään ollut vielä taksia. Taksit – tai niiden kuljettajat – eivät olleet vielä tulleet saarelle turistikautta varten. Paikalliset eivät tällaisia palveluita ilmeisesti tarvitse. 🤷♀️
Palasimme illalliselle Patitíriin, ja mietimme, että kaksi yötä olisi ollut riittävästi Alonissoksella, erityisesti nyt monien paikkojen ollessa edelleen suljettuina.
Yhteenveto Alonissoksen annista
- Totesimme, että koko saaren ottaa haltuun nopeasti, jos alla on menopeli, ja kaikki tulee nähtyä päivässä.
- Ajanviettoon ja tutkittavaksi Alonissoksella on kaksi kylää, Patitíri ja Chóra. Molemmat ovat sen verran kompakteja, että ne tutkii tarkastikin melko nopeasti.
- Majoitus kannattaa ottaa ehdottomasti Patitíristä tai Chórasta, jos haluaa, että kävelyetäisyydellä on tavernoita tai marketti. Chórassa palvelut ovat auki vain kesäkauden, ja meidän käynnillämme kausi alkoi 10.6. Myönnän, että meille tuli yllätyksenä se, että kesäkuun puolella paikat olivat edelleen suljettuina!
- Lisäksi saarella voi viettää aikaansa patikoiden tai rannoilla.
- Ajankohta ei ollut sopivin meille: tulla hiljaisena aikana jo lähtökohtaisesti hiljaiselle saarelle.
Mikä fiilis saaresta jäi? Entä menisinkö uudestaan?
Patitírin poukama on yksi kauneimmista maisemista mitä tiedän ja Chóra idyllisimpiä näkemiäni vanhoja kyliä.
Vaikka emme välitä tungoksesta ja hälinästä ja tiesimme jo etukäteen menevämme saarelle, jossa tahti on verkkainen, eikä varsinaista näkemistä ja tekemistä ole paljon, oli Alonissos turhan rauhallinen makuumme. Kokemus olisi varmasti ollut toisenlainen jo seuraavalla viikolla, turistikauden alettua ja useampien palveluiden avauduttua.
Luulen, että olin myös onnistunut asettamaan saarelle mielessäni aikamoiset paineet ja toivoin siltä etukäteen enemmän. Voin nimittäin tunnustaa toivoneeni, että Alonissos olisi se saari. Ehkä ajattelin, että tekemisen puutteen olisi korvannut saaren luonne, jonka kanssa olisin tuntenut sielujen sympatiaa.
Olin varannut majoituksen Alonissokselta kolmeksi yöksi. Etukäteen ajattelin, että voimme varata Alonissokselta lisää öitä halutessamme, sillä emme olleet vielä sinne mennessämme varanneet lähtölauttaa taikka jatkomajoituksia. Itse asiassa taisin olettaa, että näin todella tapahtuisi, koska ihastuisimme saareen ikihyviksi! Tuohon ajankohtaan meille olisi kuitenkin riittänyt kaksikin yötä.
Voisin hyvin palata Alonissokselle, sillä hyppelisin Sporadien saarilla mielelläni uudestaan ja olisi hassua jättää samalla käymättä myös siellä. Mutta menisin vain yhdeksi, maksimissaan kahdeksi yöksi, ja tuolloin toivoisin saavani kokea illan eloon heränneessä, tunnelmallisessa Chórassa.
Jatkoimme matkaamme Alonissokselta Skopelokselle. Tähyilimme vielä lautalta Alonissoksen rannoille, josko näkisimme edes vilauksen munkkihylkeistä. Emme nähneet hylkeitä, mutta pian huomasimme, että meitä saattoi seuraaviin seikkailuihin lautan peräaalloissa hyppivä delfiinilauma. 😍
Löysimmekö Alonissokselta sitten piilotettua helmeä ja mikä se on? Ehkä vastaus tähän on klassisesti piilossa näkyvillä.
Kiireetöntä ympäristöä etsivälle Alonissos voi itsessään olla se piilotettu helmi. Minun tarjoiluehdotukseni Alonissoksesta nauttimiseen on tämä: nautitaan pieninä annoksina, ilman etukäteisodotuksia!
Onko Alonissos sinulle tuttu saari? Ja onko sinun mieleesi enemmän hiljainen saari-idylli vai kaipaatko ympärillesi vilinää?
Lue myös:
- *Machi Rooms
- Skiathos – saari jonka kanssa minulla synkkasi
- Skopelos – Sporadien kaunotar
- Vinkkejä Skopelokselle: koe ainakin nämä upeat paikat!
- JVG:tä Skopeloksen illassa
- Saarihyppely Sporadeilla: näin meidän reissumme meni
4 kommenttia
Merja Rukajärvi
Pidin saaresta. Taksilla kuljin Choraan, missä päädyin mukaan 2 päivänä tanssikurssille. Kivaa! Bussit eivät vielä 16. – 20.5. kulkeneet.
Otin kuvia paljon: https://photos.app.goo.gl/1a4GRq9jpoPfwUVw5
Kati
Hei Merja ja kiitos kivoista kuvista!
Kuulostaapa hauskalta tuo tanssikurssi! Oli varmasti ikimuistoinen juttu. 🙂 Täytyy kyllä päästä uudestaan Alonissokselle, mutta ehdottomasti niin, että Choran palvelut ovat täysin auki ja toiminnassa.
Mari Lähde
Hei, mukavaa lukea kokemuksia Sporadien saarista. Olen käynyt puolisoni kanssa muutaman kerran Alonissoksella ja kyllä siitä on tullut meille SE saaari. Mukavan rauhallista ja kauniita maisemia. Olemme yöpyneet Steni Vallassa ja lyhyellä käynnillä Patitirissa.
Skopelos on meidän toinen suosikki ja siellä Panormos sekä hotelli Adrina beach.
Tulevaa matkaa jo odottaen.
Kati
Hei Mari! Kiva kun löysit mieleistä luettavaa ja tulit kommentoimaan. 🤗 Omia tulevia (ja niitä menneitäkin) matkoja on minustakin kiva fiilistellä lukemalla muiden kertomuksia ko. paikoista.
Ilahdun aina kun kuulen, että joku on löytänyt oman ”sen” paikkansa. ❤ Alonissos on sympaattinen saari ja rakastan erityisesti Patitirin sataman upeaa lahtea. Se on ehdottomasti yksi lempimaisemistani Kreikassa! En edes harkinnut mitään muuta kuvaa blogin pääkuvaksi, kuin juuri tuota käytttämäääni kuvaa, jonka taustalla näkyy Alonissoksen satama.
Uskon kyllä, että minäkin palaan vielä Alonissokselle. Kun jäi omalta reissulta hiukan harmittamaan, että ei päässyt näkemään yläkylää täydessä tohinassa niin, että tavernat ovat avanneet jo ovensa kesäkaudeksi. Siellä oli niin monta paikkaa, jossa olisin halunnut istua illallisella, ja voin vain kuvitella, kuinka tunnelmallista siellä on… 😊 Täytyy ajoittaa seuraava matka Alonissokselle vähän paremmin.